Hevosen rokottaminen

Nyt kun tallimme hevoset on rokotettu haluamme myös ponikerhoissamme puhua hevosten rokottamisesta ja se onkin tämän päivän teemamme.

Ponit saivat tetanuksen ja influenssa rokotuksen.

Hevoset on rokottamisen takia muutaman päivän käyttökiellossa ja jos kuume nousee niin pidempäänkin,mutta onhan tässä kesää vielä jäljellä touhuta ponien kanssa vaikka mitä.

Saatte tästä kaikki kerholaiset kopion rokottamisesta kotiin kotiin vietäväksi.

Hevosille on olemassa rokotuksia mm. tetanusta (jäykkäkouristus), hevosinfluenssaa ja herpestä vastaan. Jokainen hevonen on syytä rokottaa tetanusta vastaan ja on myös suositeltavaa antaa kaikille influenssarokotus. Jotta rokotuksista saadaan paras mahdollinen hyöty on tärkeää, että tallin kaikki hevoset on rokotettu säännöllisesti.

Herpesinfektiot ovat nuorten hevosten yleisimpiä hengitystietulehduksen aiheuttajia. Siksi nuoret ja kilpailevat hevoset olisi hyvä suojata herpestä vastaan rokotteella.

Harvemmin annettavia ovat rabies- (vesikauhu, raivotauti) ja botulismirokotteet.

Rabiesrokote tulisi antaa Keski-Eurooppaan asumaan muuttaville hevosille.

Hevonen voidaan rokottaa vain sen ollessa terve. Rokotteen antamisen jälkeen saattaa joillekin hevosille nousta kuume, joka laskee parin päivän kuluessa. Tällaisessa tapauksessa lämpöä pitää seurata päivittäin kunnes se on laskenut normaaliksi. Jos hevoselle on noussut kuume, annetaan sille niin monen viikon lepo kuin on ollut kuumeisia päiviä. Muuten rokotuksen jälkeen riittää 3-4 päivän kevyemmän liikkumisen jakso.

JA SITTEN HEVOSTEN ROKOTUKSISTA YLEENSÄ

Pakolliset ja hyödylliset rokotuksista on lainattu Hippos lehtdestä  nro. 2 /2010 (Kati Niinistö, Hevossairauksien erikoiseläinlääkäri).

Hevosten rokotteet ovat lähinnä hengitystiesairauksien ennaltaehkäisyyn tarkoitettuja, poikkeuksena tästä jäykkäkouristusrokote. Hengitystiesairauksissa rokote ei estä tauteja kokonaan, mutta lieventää niiden oireita ja vähentää tartunnan riskiä. Suomessa ei saa käyttää virusarteriittirokotusta, mutta muut vakavat hengitystievirukset pystytään jo osin kontrolloimaan rokotusten avulla

Hevosinfluenssa

Suomessa suurin osa hevosista ja kaikki kilpailevat ratsuhevoset on rokotettu hevosinfluenssaa vastaan. Rokotukset tehdään yleensä rutiininomaisesti, koska kilpailusäännöt vaativat niin, eikä asiaa pohdita sen enempää. Influenssarokotusten hyöty jää usein huomaamatta, koska hyvin rokotetussa ratsupopulaatiossa ei epidemioita juurikaan ole. Kuitenkin sekä Suomessa että Ruotsissa on ollut viime vuosina useita epidemioita muissa hevospopulaatioissa, jotka ovat pahimmillaan johtaneet ravilähtöjen perumiseen ja ratojen sulkemiseen. Ongelma pienenee, sillä tämän vuoden alusta myös kilpailevien ravihevosten on täytynyt olla rokotettuja. Logiikka hevosten rokotuksiin on sama kuin ihmisten sikainfluenssa-rokotuksissa: mahdollisimman monen tulisi olla rokotettu, jotta tauti saadaan pidettyä kurissa.

Jokaisella kilpailuorganisaatiolla on omat sääntönsä perusrokotuksiin ja niiden uusimistiheyteen. Pelkästään kotimaassa kilpaileva noudattaa Ratsastajainliiton sääntöjä: perusrokotukset 21–92 vuorokauden välein, lisäksi kolmas rokotus kuuden kuukauden sisällä toisesta, tämän jälkeen 365 vuorokauden välein. Kansainvälisissä kilpailuissa vaaditaan tiheämpi rokotusväli kansainvälisen ratsastajainliiton, FEI:n sääntöjen mukaan. Säännöt kannattaa tarkistaa järjestöjen kotisivuilta aina silloin tällöin. Useimmat rokotevalmistajat suosittelevat noin kuuden kuukauden rokotusväliä. Myös valmisteella on väliä. Influenssakantoja joudutaan uusimaan aivan samoin kuin ihmistenkin rokotteessa, joten vanhat kannat saattavat antaa huonomman suojan tai eivät auta ollenkaan.

Jäykkäkouristus

Kilpailusäännöt eivät vaadi jäykkäkouristusrokotetta, sen sijaan se on ehtona useiden vakuutusyhtiöiden korvauksiin.

Tetanus eli jäykkäkouristus on Clostridium tetani -bakteerin aiheuttama, yleensä kuolemaan johtava kivulias tauti, jonka pystyy täysin estämään rokotuksella. Bakteeri on tavallinen maaperäbakteeri, joten rokotuksen pitäisi olla kunnossa myös ihmisellä.

Hevosten rokotusohjelmassa annetaan perusrokotukset kuukauden välein, jonka jälkeen tehoste kahden vuoden välein on riittävä antamaan suojan. Saattaa olla, että rokotteen teho kestää pidempäänkin. Ihmisille tehoste tarvitaan 10 vuoden välein. Hevosten rokotteen pidemmästä tehosta ei ole tutkimuksia. Rokotettu tamma antaa varsalleen suojan, jos varsa on saanut riittävästi vasta-aineita. Rokotuksen haittana osalla hevosista pistokohta saattaa turvota ja lihas olla kipeä, mutta vaiva yleensä hoituu kipulääkkeellä ja helpottaa muutamassa päivässä. Tällaisten hevosten rokottamiskohtana ryntään lihakset voivat aiheuttaa vähemmän ongelmia.

Herpes / Equine herpesvirus

Suomessa herpes-rokotteen käyttö on huomattavasti vähäisempää kuin influenssan. Rokotuspakkoa ei ole, eikä rokotteen teho ole kovin pitkäikäinen. Voimme rokottaa hevoset EHV-1 ja -4:ää vastaan, nämä aiheuttavat enimmäkseen lieviä hengitystieinfektioita. EHV-1 aiheuttaa myös abortteja ja hermostollisia muutoksia. Osa rokotteista on kehitettykin ensisijaisesti tiineille tammoille. Sen sijaan herpeksen neurologista muotoa vastaan ei voi rokottaa. Samoin kuin influenssassa, tärkeintä olisi kaikkien yksilöiden rokottaminen. Jotta rokotus on tehokas, tulisi rokotusvälin olla niinkin lyhyt kuin kolme kuukautta, mutta pidemmästä välistä lienee jonkin verran hyötyä. Hengitystieinfektioissa erityisesti nuoret hevoset hyötyvät rokotteesta. Herpesinfektio on pysyvä. Toisinaan stressi tai muu sairaus voi aktivoida sen, tällöin rokotuttamisesta akuutissa tilanteessa ei ole hyötyä.

Pääntauti

Pääntautiin on pitkään pyritty kehittämään toimivia rokotteita. Suurin ongelma on ollut vasteen saamisessa erityisesti paikallisesti ylähengitysteihin, joiden kautta bakteeri pääsee hevoseen. Tämän vuoksi Suomessakin oli käytössä suun limakalvolle pistettävä pääntautirokote, joka kuitenkin poistettiin markkinoilta teknisistä syistä. Rokote toimi hyvin, mutta valitettavasti se täytyi uusia kolme, neljä kertaa vuodessa kuten herpes. Tällä hetkellä odotamme markkinoille joko samaa valmistetta takaisin tai ruotsalaista uutta rokotetta. Pääntautiepidemioita ilmenee eri puolella Suomea tasaisin väliajoin, joten paljon liikkuville hevosille rokotus olisi suositeltava.

Raivotauti ja Clostridium botulinum bakteeri (tyyppi B)

Raivotautirokotusta suositellaan esimerkiksi Viroon vietäville hevosille.

Clostridium botulinum -rokotteen toivotaan estävän muun muassa säilörehussa toisinaan esiintyvän bakteerin aiheuttaman sairauden, botulismin. Aiheuttajabakteerin tyyppi kuitenkin vaihtelee, joten varmaa suojaa ei voida luvata. Clostridium botulinum -rokotetta, kuten muitakaan rokotteita, ei saa antaa hevoselle heti suuren rasituksen jälkeen, ja hevoselle tulisi antaa muutama lepopäivä rokotuksen jälkeen.

Milloin hevosta ei saa rokottaa?

Joissakin tilanteissa rokotteista ei ole hyötyä tai niistä voi olla jopa haittaa. Sairasta hevosta ei pidä rokottaa. Vaikka nykyrokotteissa ei juurikaan käytetä eläviä viruksia, voi valmiiksi sairaan hevosen rokottaminen tehdä siitä vielä kipeämmän. Tiettyjen lääkityksien vuoksi taas rokotusteho ei ole toivottu, esimerkiksi kortisonilääkitykset vähentävät immunologisia reaktioita ja huonontavat näin rokotuksen vaikutusta.

Pikkuvarsoja ei pitäisi rokottaa ennen neljän, kuuden kuukauden ikää, koska emältä saadut vasta-aineet estävät immuunivasteen muodostumisen vielä tässä vaiheessa. Poikkeuksena varsoille kuitenkin yleensä annetaan jäykkäkouristusrokotus, mikäli niillä on suuria haavoja, jotka aiheuttavat tetanus-riskin.

Kyllä oli pitkä ja asia pitoinen texti mutta tietoa tuli runsaasti.

Kuvassa lihapullat päikkäreillä