Nyt kun tallimme hevoset on rokotettu haluamme myös
ponikerhoissamme puhua hevosten rokottamisesta ja se onkin tämän päivän
teemamme.
Ponit saivat tetanuksen ja influenssa rokotuksen.
Hevoset on rokottamisen takia muutaman päivän
käyttökiellossa ja jos kuume nousee niin pidempäänkin,mutta onhan tässä kesää
vielä jäljellä touhuta ponien kanssa vaikka mitä.
Saatte tästä kaikki kerholaiset kopion rokottamisesta kotiin
kotiin vietäväksi.
Hevosille on olemassa rokotuksia mm. tetanusta
(jäykkäkouristus), hevosinfluenssaa ja herpestä vastaan. Jokainen hevonen on
syytä rokottaa tetanusta vastaan ja on myös suositeltavaa antaa kaikille
influenssarokotus. Jotta rokotuksista saadaan paras mahdollinen hyöty on
tärkeää, että tallin kaikki hevoset on rokotettu säännöllisesti.
Herpesinfektiot ovat nuorten hevosten yleisimpiä
hengitystietulehduksen aiheuttajia. Siksi nuoret ja kilpailevat hevoset olisi
hyvä suojata herpestä vastaan rokotteella.
Harvemmin annettavia ovat rabies- (vesikauhu, raivotauti) ja
botulismirokotteet.
Rabiesrokote tulisi antaa Keski-Eurooppaan asumaan
muuttaville hevosille.
Hevonen voidaan rokottaa vain sen ollessa terve. Rokotteen
antamisen jälkeen saattaa joillekin hevosille nousta kuume, joka laskee parin
päivän kuluessa. Tällaisessa tapauksessa lämpöä pitää seurata päivittäin kunnes
se on laskenut normaaliksi. Jos hevoselle on noussut kuume, annetaan sille niin
monen viikon lepo kuin on ollut kuumeisia päiviä. Muuten rokotuksen jälkeen
riittää 3-4 päivän kevyemmän liikkumisen jakso.
JA
SITTEN HEVOSTEN ROKOTUKSISTA YLEENSÄ
Pakolliset ja hyödylliset rokotuksista on lainattu Hippos lehtdestä
nro. 2 /2010 (Kati Niinistö,
Hevossairauksien erikoiseläinlääkäri).
Hevosten rokotteet ovat lähinnä hengitystiesairauksien
ennaltaehkäisyyn tarkoitettuja, poikkeuksena tästä jäykkäkouristusrokote.
Hengitystiesairauksissa rokote ei estä tauteja kokonaan, mutta lieventää niiden
oireita ja vähentää tartunnan riskiä. Suomessa ei saa käyttää
virusarteriittirokotusta, mutta muut vakavat hengitystievirukset pystytään jo
osin kontrolloimaan rokotusten avulla
Hevosinfluenssa
Suomessa suurin osa hevosista ja kaikki kilpailevat
ratsuhevoset on rokotettu hevosinfluenssaa vastaan. Rokotukset tehdään yleensä
rutiininomaisesti, koska kilpailusäännöt vaativat niin, eikä asiaa pohdita sen
enempää. Influenssarokotusten hyöty jää usein huomaamatta, koska hyvin
rokotetussa ratsupopulaatiossa ei epidemioita juurikaan ole. Kuitenkin sekä Suomessa
että Ruotsissa on ollut viime vuosina useita epidemioita muissa
hevospopulaatioissa, jotka ovat pahimmillaan johtaneet ravilähtöjen perumiseen
ja ratojen sulkemiseen. Ongelma pienenee, sillä tämän vuoden alusta myös
kilpailevien ravihevosten on täytynyt olla rokotettuja. Logiikka hevosten
rokotuksiin on sama kuin ihmisten sikainfluenssa-rokotuksissa: mahdollisimman
monen tulisi olla rokotettu, jotta tauti saadaan pidettyä kurissa.
Jokaisella kilpailuorganisaatiolla on omat sääntönsä
perusrokotuksiin ja niiden uusimistiheyteen. Pelkästään kotimaassa kilpaileva
noudattaa Ratsastajainliiton sääntöjä: perusrokotukset 21–92 vuorokauden
välein, lisäksi kolmas rokotus kuuden kuukauden sisällä toisesta, tämän jälkeen
365 vuorokauden välein. Kansainvälisissä kilpailuissa vaaditaan tiheämpi
rokotusväli kansainvälisen ratsastajainliiton, FEI:n sääntöjen mukaan. Säännöt
kannattaa tarkistaa järjestöjen kotisivuilta aina silloin tällöin. Useimmat
rokotevalmistajat suosittelevat noin kuuden kuukauden rokotusväliä. Myös
valmisteella on väliä. Influenssakantoja joudutaan uusimaan aivan samoin kuin
ihmistenkin rokotteessa, joten vanhat kannat saattavat antaa huonomman suojan
tai eivät auta ollenkaan.
Jäykkäkouristus
Kilpailusäännöt eivät vaadi jäykkäkouristusrokotetta, sen
sijaan se on ehtona useiden vakuutusyhtiöiden korvauksiin.
Tetanus eli jäykkäkouristus on Clostridium tetani -bakteerin
aiheuttama, yleensä kuolemaan johtava kivulias tauti, jonka pystyy täysin
estämään rokotuksella. Bakteeri on tavallinen maaperäbakteeri, joten rokotuksen
pitäisi olla kunnossa myös ihmisellä.
Hevosten rokotusohjelmassa annetaan perusrokotukset
kuukauden välein, jonka jälkeen tehoste kahden vuoden välein on riittävä
antamaan suojan. Saattaa olla, että rokotteen teho kestää pidempäänkin.
Ihmisille tehoste tarvitaan 10 vuoden välein. Hevosten rokotteen pidemmästä
tehosta ei ole tutkimuksia. Rokotettu tamma antaa varsalleen suojan, jos varsa
on saanut riittävästi vasta-aineita. Rokotuksen haittana osalla hevosista
pistokohta saattaa turvota ja lihas olla kipeä, mutta vaiva yleensä hoituu
kipulääkkeellä ja helpottaa muutamassa päivässä. Tällaisten hevosten
rokottamiskohtana ryntään lihakset voivat aiheuttaa vähemmän ongelmia.
Herpes
/ Equine herpesvirus
Suomessa herpes-rokotteen käyttö on huomattavasti
vähäisempää kuin influenssan. Rokotuspakkoa ei ole, eikä rokotteen teho ole
kovin pitkäikäinen. Voimme rokottaa hevoset EHV-1 ja -4:ää vastaan, nämä
aiheuttavat enimmäkseen lieviä hengitystieinfektioita. EHV-1 aiheuttaa myös
abortteja ja hermostollisia muutoksia. Osa rokotteista on kehitettykin
ensisijaisesti tiineille tammoille. Sen sijaan herpeksen neurologista muotoa
vastaan ei voi rokottaa. Samoin kuin influenssassa, tärkeintä olisi kaikkien
yksilöiden rokottaminen. Jotta rokotus on tehokas, tulisi rokotusvälin olla
niinkin lyhyt kuin kolme kuukautta, mutta pidemmästä välistä lienee jonkin
verran hyötyä. Hengitystieinfektioissa erityisesti nuoret hevoset hyötyvät
rokotteesta. Herpesinfektio on pysyvä. Toisinaan stressi tai muu sairaus voi
aktivoida sen, tällöin rokotuttamisesta akuutissa tilanteessa ei ole hyötyä.
Pääntauti
Pääntautiin on pitkään pyritty kehittämään toimivia
rokotteita. Suurin ongelma on ollut vasteen saamisessa erityisesti
paikallisesti ylähengitysteihin, joiden kautta bakteeri pääsee hevoseen. Tämän
vuoksi Suomessakin oli käytössä suun limakalvolle pistettävä pääntautirokote,
joka kuitenkin poistettiin markkinoilta teknisistä syistä. Rokote toimi hyvin,
mutta valitettavasti se täytyi uusia kolme, neljä kertaa vuodessa kuten herpes.
Tällä hetkellä odotamme markkinoille joko samaa valmistetta takaisin tai
ruotsalaista uutta rokotetta. Pääntautiepidemioita ilmenee eri puolella Suomea
tasaisin väliajoin, joten paljon liikkuville hevosille rokotus olisi
suositeltava.
Raivotauti
ja Clostridium botulinum bakteeri (tyyppi B)
Raivotautirokotusta suositellaan esimerkiksi Viroon
vietäville hevosille.
Clostridium botulinum -rokotteen toivotaan estävän muun
muassa säilörehussa toisinaan esiintyvän bakteerin aiheuttaman sairauden,
botulismin. Aiheuttajabakteerin tyyppi kuitenkin vaihtelee, joten varmaa suojaa
ei voida luvata. Clostridium botulinum -rokotetta, kuten muitakaan rokotteita,
ei saa antaa hevoselle heti suuren rasituksen jälkeen, ja hevoselle tulisi
antaa muutama lepopäivä rokotuksen jälkeen.
Milloin hevosta ei saa rokottaa?
Joissakin tilanteissa rokotteista ei ole hyötyä tai niistä
voi olla jopa haittaa. Sairasta hevosta ei pidä rokottaa. Vaikka
nykyrokotteissa ei juurikaan käytetä eläviä viruksia, voi valmiiksi sairaan
hevosen rokottaminen tehdä siitä vielä kipeämmän. Tiettyjen lääkityksien vuoksi
taas rokotusteho ei ole toivottu, esimerkiksi kortisonilääkitykset vähentävät
immunologisia reaktioita ja huonontavat näin rokotuksen vaikutusta.
Pikkuvarsoja ei pitäisi rokottaa ennen neljän, kuuden
kuukauden ikää, koska emältä saadut vasta-aineet estävät immuunivasteen
muodostumisen vielä tässä vaiheessa. Poikkeuksena varsoille kuitenkin yleensä
annetaan jäykkäkouristusrokotus, mikäli niillä on suuria haavoja, jotka
aiheuttavat tetanus-riskin.
Kyllä oli pitkä ja asia pitoinen texti mutta tietoa tuli
runsaasti.
Kuvassa lihapullat päikkäreillä